Psalmien kirja Luku 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. {102:2} Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 {102:3} Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 {102:4} Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 {102:5} Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 {102:6} Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 {102:7} Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 {102:8} Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 {102:9} Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 {102:10} Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 {102:11} sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 {102:12} Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 {102:13} Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 {102:14} Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 {102:15} Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 {102:16} Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 {102:17} kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 {102:18} kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 {102:19} Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 {102:20} että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 {102:21} kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 {102:22} jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 {102:23} kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 {102:24} Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 {102:25} Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 {102:26} Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 {102:27} Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 {102:28} Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 {102:29} Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.