Psalmien kirja Luku 39

1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. {39:2} Minä sanoin: “Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni.”

2 {39:3} Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.

3 {39:4} Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.

4 {39:5} Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

5 {39:6} Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

6 {39:7} Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

7 {39:8} Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

8 {39:9} Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.

9 {39:10} Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.

10 {39:11} Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

11 {39:12} Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

12 {39:13} Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

13 {39:14} Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.