Psalmien kirja Luku 62

1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. {62:2} Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

2 {62:3} Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

3 {62:4} Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

4 {62:5} He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.

5 {62:6} Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

6 {62:7} Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

7 {62:8} Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

8 {62:9} Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

9 {62:10} Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa’assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

10 {62:11} Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

11 {62:12} Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

12 {62:13} Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.